Black Hair Follicular Dysplasia (BHFD) eli mustan karvatupen dyplasia

Musta karvatupen dysplasia (BHFD) periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena ja on eräänlainen karvojenlähtö, joka vaikuttaa vain mustan turkin alueisiin. Se näkyy kaksi- ja kolmivärisillä koirilla. Pennut syntyvät normaalisti, mutta tavalliset tummat, kiiltävät mustat karvat voivat olla sameita. Viereisen valkoisen ihon karvat kasvavat normaalisti.
Ajan myötä mustat karvat muuttuvat hauraiksi ja katkeavat helposti. Mustat karvat eivät kasva, ja iho voi hilseillä.

BHFD:n uskotaan liittyvän tilaan "värilaimennusalopecia", jossa karvanlähtöä havaitaan värilaimennetuilla eläimillä (esim. siniset ja kellanruskeat koirat). Molemmat olosuhteet näyttävät sisältävän vikoja ihon ja karvojen pigmentin melaniinin käsittelyssä ja kuljetuksessa. BHFD:ssä karvatupet ovat epänormaaleja mustien karvojen alueilla, ja histopatologiassa havaitaan melaniiniryppyjä, vääristyneitä follikkeleja ja hyperkeratoosia. Nämä epänormaalit karvatupet ovat alttiita tulehduksille, ja siksi vahingoittuneille ihoalueille voi kehittyä bakteeriperäinen follikuliitti, infektio, joka on erittäin ärsyttävä ja voi joskus johtaa syvempään ihoinfektioon (pyoderma).

Hoito on vain oireenmukaista, ja epänormaaleja tai puuttuvia karvoja ei korvata normaaleilla karvoilla. Bakteeriperäiseen follikuliittiin käytetään paikallisia antiseptisiä aineita tai antibiootteja. Antiseborrhoeic shampoot ja öljyhuuhtelut ovat usein hyödyllisiä, ja yleisiä ihohoitoja, kuten omega-rasvahappoja, annetaan usein. Muita äskettäin mahdollisia hyötyjä raportoituja hoitoja ovat melatoniini, etretinaatti (synteettinen aromaattinen retinoidi) ja niasiiniamidi.

Sairastuneita eläimiä ei saa käyttää jalostukseen. Useilla roduilla on nyt saatavilla DNA-testi ennen jalostusta tehtävää seulontaa varten.

Progressive Rod Cone Degeneration (PRCD) - PRA = ETENEVÄ VERKKOKALVON SURKASTUMA

PRA aiheuttaa silmän verkkokalvon aistinsolujen tuhoutumista, mikä johtaa koiran asteittaiseen sokeutumiseen. Taudin kehittyminen riippuu rodusta ja yksilöstä. PRA periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin kantajan riski sairastua on hyvin pieni, mutta se voi siirtää geenin jälkeläisilleen. Molemmilta vanhemmilta virheellisen geenin saanut koira sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han.

Tenterfieldinterriereillä on tähän olemassa geenitesti. 

 

Degenerative Myelopathy (DM) - ETENEVÄ SELKÄYDINRAPPEUMA

Etenevä selkäydinrappeuma eli degeneratiivinen myelopatia (DM) on keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla esiintyvä perinnöllinen sairaus, joka saa koiran takaosan halvaantumaan hitaasti. Sairaus puhkeaa aikaisintaan 7−8 vuoden iässä. Koira halvaantuu 6 kuukauden − kolmen vuoden päästä sairauden puhkeamisesta.

Tenterfieldinterriereillä on tähän olemassa geenitesti. 

Spinocerebellar ataxia (SCA)

Spinocerebellar Ataxia (SCA) on yksi neurodegeneratiivisten häiriöiden ryhmästä, jolle on ominaista hitaasti etenevä raajojen ja kävelyn koordinaatio. Geenianalyysin viimeaikainen kehitys on helpottanut autosomaalisen dominantin tai resessiivisen SCA: n luokittelua.

Tenterfieldinterriereillä on tähän olemassa geenitesti. 

Primary Lens Luxation (Primaari linssi luksatio eli PLL)

Primaarinen linssiluksaatio (PLL) on silmäsairaus, jossa silmän linssi ei ole omalla paikallaan, vaan se on sijoittunut virheellisesti esim. takakammion lasiaiseen. Tämä virheellinen sijainti aiheuttaa silmän paineen nousua. Silmänpaineen nousu johtaa sokeutumiseen vaihtelevalla aikataululla. Aluksi nousu voi olla vähäisempää ja ulospäin oireetonta, mutta linssin irtoamisvaiheessa paine voi nousta äkisti hyvin korkeaksi ja siihen liittyy voimakasta kipua

Sairaus aiheuttaa linssin eli mykiön ripustinsäikeiden katkeilemisen ja linssin irtoamisen. Sairaus on aina molemmissa silmissä, mutta alkaa usein oireilla ensin toisessa ja vasta joidenkin kuukausien kuluttua toisessa.

Silmänpainetta hallitaan paikallisin silmätippalääkityksin.

Sairauteen liittyy myös lasiaisen rappeuma, jossa hyytelömäinen lasiainen vesittyy ja alkaa liikkua normaalia enemmän. Vesittynyttä lasiaista voi liikkua silmä etukammioon, etenkin jos ripustinsäikeitä on jo katkeillut, ja tämä näkyy lasiaisjuosteena etukammiossa. Lasiaisen rappeuma voi aiheuttaa myös verkkokalvon irtauman, joka on äkillisesti sokeuttava tila.

Lasiaisen rappeumaan ei tunneta hoitoa.

Tenterfieldinterriereillä on tähän olemassa geenitesti. 

Congenital Hypothyroidism With Goiter (CHG) in Dogs (Kilpirauhasen vajaatoiminta)

Kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa poteva koira on tyypillisesti kooltaan keskikokoinen tai suuri ja iältään keski-ikäinen (4-11 -vuotias). Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla.

Kilpirauhashormonia tarvitaan kaikkialla elimistössä aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Siksi vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Aineenvaihdunnan hidastumiseen liittyvät oireet, kuten uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen, ovat yleisimmät. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Edellä mainittuja harvemmin esiintyy hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita.

Kilpirauhasen toiminnan mittaamiseen on käytössä useita eri testejä, joista tavallisimmin käytetään T4 ja TSH määrityksiä. Jos tulos on ristiriitainen, uusintatutkimus suoritetaan 4-8 viikon kuluttua tai määritetään vapaa-T4 pitoisuus. Lymfosytäärista tyreoidiittia epäiltäessä voidaan mitata tyreoglobuliinivasta-aineiden määrä (TGA). Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois autoimmuunityypin sairautta. Hoitona käytetään elinikäistä levotyroksiinikorvaushoitoa.

Tenterfieldinterriereillä on tähän olemassa geenitesti. 

Sinisen koiran syndrooma CDA

Follikuulaari dysplasia -nimellä kutsutaan muutamia todennäköisesti erilaisia ihosairauksia, joissa turkin kunto muuttuu ja ihonäytteissä nähdään samankaltaisia muutoksia. Colour dilution alopecia (CDA) on follikulaarisen dysplasian muoto, jota esiintyy esim sinisillä brasilianterriereillä. Sairaudesta käytetään myös nimitystä sinisen koiran syndrooma. Ongelma on tuttu myös muissa roduissa, joissa esiintyy laimennusvärejä (sininen ja isabella). Kaikki siniset koirat eivät sairastu, mutta sairauden yleisyyttä roduilla ei tiedetä. Sairauden periytymismekanismia ei vielä tunneta, mutta ilmeisesti se liittyy läheisesti värin laimennustekijään. Sairaat koirat syntyvät terveinä. Jossain vaiheessa, yleensä 2-3 vuoden ikään mennessä iho muuttuu hilseileväksi ja turkki harvenee laikuittaisesti, erityisesti selän ja kylkien alueelta. Karva on katkeilevampaa ja kuivempaa kuin normaalisti. Ihoon ilmaantuu pieniä näppylöitä sekundaarisen bakteeritulehduksen seurauksena. Vuosien kuluessa lähes kaikki karva katoaa, sillä uutta karvaa kasvaa huonosti. Pää, kaula ja jalat ovat hitaammin ja vähiten vaurioituneita. Diagnoosi varmistetaan ihobiopsialla. Erityisesti karvassa, karvafollikeleissa ja follikkelien ympäriltä löytyy tyypillisiä melaniini kasautumia. Ne ilmeisesti rikkovat karvan pinnan, karva heikkenee ja ympäröivään ihoon vapautuu toksisia aineita. CDA:aa on todettu myös muun värisillä koirilla.